ONE-WAY MY-WAY

ONE-WAY MY-WAY

maanantai 5. toukokuuta 2014

Suu messingillä

Vappu tuli ja meni ja viikko hujahti tuosta noin vaan. Hieman on tullut laiminlyötyä uusien tekstien julkaiseminen mutta mielestäni se on ihan oikein. Kun kerrankin on yhteistä vapaa-aikaa kavereiden kesken niin silloin pitää olla ulkona ja laittaa puhelimet taskuun äänettömälle. Nyt on vapaiden jälkeen taas paljon enemmän intoa tehdä kaikkea uutta ja viikon aikana on löytynyt paljon uusia ideoita kun on tullut koluttua paikkoja joissa ei välttämättä normaalisti tule käytyä. Aina kannattaa siis pitää silmät auki. Jos sitä vain seurustelee puhelimen kanssa niin sitä saattaa menettää monia hienoja asioita joista ei osaa edes haaveilla normaalisti. En siis löydä mitään moitittavaa kuluneessa viikossa - aivan mahtavaa. 

Jotain ehdin kuitenkin saada aikaiseksi ennen kuin otin pienen irtioton arjesta. 

Tiesin jo alusta alkaen että minulle tulee baaritiski. Piste. Asia josta en ollut valmis tekemään kompromissejä. Se oli vain pakko saada. Asia jolla jouduin päätäni vaivaamaan oli ainostaan se, että tulisiko pöydästä valkoinen vaiko jotain ihan muuta. Minulla on jo kerran aikaisemmin ollut valkoinen baaritiski, joka oli valmistettu massiivipuusta ja jonka päälle oli laitettu lasilevy. Kaverini avustuksella siitä tuli viimeisen päälle hieno eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Harmittaa näin jälkikäteen että sille löytyi myöhemmin uusi koti kun asunto vaihtui vuosi takaperin ja tiskillle ei löytynyt enää sopivaa paikkaa. Onneksi Askosta hankitut baarituolit tajusin säästää koska ne olivat löytö. Tämän takia päädyin ratkaisuun että halusin kunnioittaa pöydän muistoa enkä halunnut lähteä edes yrittämään tekemään entistä hienompaa pöytää vaan tekisin erilaisen. 

Ensimmäistä kertaa asunnossani on tumman värinen lattia. Kaikissa edellisissä asunnoissa on ollut vaalea laminaatti, joten kesti hetken totutella näin tummaan sävyyn. Nyt kun sitä on jo asettunut taloksi niin sitä on vaikea enää kuvitellekkaan että olisi vaalea lattia, niin hyvältä ja jopa ylelliseltä tuo tumma sävy näyttää. Sen takia rohkaistun jättämään myös uuden baaritiskin käsittelemättömän väriseksi. Ehkä sitä on aika vähän aikuistua ja laittaa vähän muutakin kuin pelkkää valkoista. Mutta lupaan että siihen valkoiseen tullaan vielä törmäämään aivan liian monta kertaa, ja enkä varmaan myös aikuistukkaan koskaan! 








Tältä näyttää lopputulos. Ja todella helposti siihen myös päästiin, sieltä missä aita on matalin. Jälleen kerran, poikkesin rautakauppaan (mun kuuluisi saada sinne jo jonkun tyyppinen etukortti, tai ainakin jonkun tyyppinen kahvitarjoilu vähintään - ja keksit, ehdottomasti kahvikeksit kanssa) ja ostin 800x2000 mm kokoisen tammi/saarni sekoituksen massiivipuulevyn, jonka sai paikan päällä sopivan kokoisiksi palasiksi joten minulle ei jäänyt lopulta nimeksikkään puuhasteltavaa. Pöydänjalkojen sekä pöytälevyn kulmiin on laitettu kaksi kulmarautaa per puoli ja molemmin puolin on porattu neljä ruuvia levystä läpi jalkoihin jolloin pöydästä saatiin tukeva. Kaupassa myyjä tiedusteli kuinka paljon tanssimista ja opiskelija juomia pöydän täytyisi kestää kun pohdittiin kiinnitys ratkaisuja ja kuinka tanakka vaha pöytään täytyisi laittaa. Päädyttiin lopulta ottamaan järeimmät aseet käyttöön.

Mietin pitkään kuinka saisin kaikki ruuvit ja kiinnikkeet piiloon jotta pöytä näyttäisi yksinkertaiselta mutta silti hienolta. Edellisessä valkoisessa tiskissä pöytään oli porattu pienet upotukset joihin ruuvit kiinnitettiin, jonka jälkeen paikat peitettiin pakkelilla sekä vedettiin maali päälle. Näin lopputulos näytti siltä että pöytä olisi veistetty yhdestä puusta. Nyt halusin kuitenkin kokeilla jättää ruuvien kannat näkyviin joten porasin vain pienet syvennykset jotta kannat ei niin rumasti irvistäisi. Oli erittäin hyvä idea ostaa messingin väriset ruuvit, nehän mätsäävät ihan pirun hyvin puun oman värin kanssa. Nättiä.

Kun olin lopulta käsitellyt pöydän kahdesti vahalla päätin vielä laittaa pienen koristevalaistuksen pöydän yläpuolelle. Minulla oli jo entuudestaan tallessa ledinauhaa joten päätin samalla kauppareissulla ostaa tuollaisen metallisen kiskon, jonka sisälle upotin tuon nauhan ja liimasin, kyllä, kuumaliimapistoolilla sen kiinni. Kiskonkin sai valmiiksi oikean mittaiseksi kun sahasin sen kaupassa valmiiksi oikean mittaiseksi. Aika helppoa jos vain uskaltaa aiheuttaa pientä paheksuntaa kun vinguttaa sitä kaupan ikivanhaa rautasahaa ja itselleenkin tulee kieltämättä vähän paha mieli kun se leikkaa niin huonosti. 

Yritän vastaisuudessa saada kirjoiteltua tänne vähän useammin ja vähän parempaan aikaan ettei jutut lähde aina ihan laukoille. Pari hyvää valaistus ideaa olisi jälleen joita olen päässä pyöritellyt jo hyvän tovin. Ei siis tarvitse jännittää mitä tuleman pitää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti