Uusi paras kaveri

Kohta on jo kuukausi täynnä uudessa asunnossa ja vanhan kalusteet ovat pitkälti asettuneet omille paikoilleen. Kaikki ne, mitä entuudestaan oli. Vielä siis löytyy paljon tilaa ja sitäkin enemmän erilaisia mahdollisuuksia olla luova ja väkertää kaikenlaista pikku pikkuista.

Muutaman löydön olen tehnyt tämän kuukauden aikana ja niksinurkan työkalut ovat olleet kaikkea muuta kuin pakissa kun tuotteita on hiiren verran jatkojalostettu. Yritän kuitenkin olla kärsivällinen - monella kaverilla tuon sanominen saa varmasti suun messingille, olen varmasti kaikkea muuta - ja kertoa yhdestä löydöstä kerrallaan sekä mielellään mahdollisimman paljon aikajärjestyksessä.

Muutamassa muutossa olen ollut kavereitteni mukana auttamassa ja lähes poikkeuksetta aina on sama homma. Muilla tavaroilla ei ole niin merkitystä tuleeko ne yhdessä vai kuudessa osassa perille, kunhan televisio säilyy ehjänä. Yleensä töitä tehdään parin oluen kannustamana ja hyvissä mielen, mutta aina kun televisio kannetaan kynnyksen yli sisälle, tulee jopa huvittavan hiljaista. Televisio kannetaan kotiin kuin vaimo sylissä ja hiljaisuudella kunnioitetaan kuin vainajan arkunkantoa.

Oma telkkarini säilyi ehjänä muutosta, mutta toisin kuin ajattelin, sitä ei laitettu ensimmäisenä paikoilleen. Silloin tein töissä yli 10 tunnin päiviä eikä sitä silloin osannut edes haaveille television katselusta. Muutama tunti iltaisin jäi vapaaksi jotka käytin - kyllä, verhojen laittamiseen. Varmaan juuri ne jotka miesten listalla tulee viimeisenä tai laitetaan jos jaksetaan.

Halusin säilyttää saman teeman mitä lampussa oli ja tartuin tähän hamppuköyteen. Purjehdin takaisin rautakaupan veneily osastolle ja ostin neljä metrin pätkää narua, jotka pystyi paikan päällä leikkaamaan itselle sopiviksi palasiksi. Leikkaus tehtiin sellaisella kuumennetulla terällä, jonka ansiosta naru ei lähde purkautumaan ja jäljestä tulee siisti. Nyt piti enää vain keksiä, miten saisin narun kuvan mukaisesti kerälle. Siten, että se myös pysyisi siinä muodossa. Ensin mielessä kävi jonkin sortin kuumentaminen, koska niinhän sen narunkin sai poikki. Ratkaisu löytyi aika läheltä ja tälle työkalulle olen myynyt sydänmeni; kuumaliimapistooli. Tulevissa postauksissa huomaatte tämän laiteeen olevan uusi ilmastointiteippi. Mutta, kotona pyöritin narun rullalle ja yritin saada siitä mahdollisimman symmetrisen näköisen. Tämän jälkeen liimasin kuumaliimalla narujen väleihin liima ja annoin hetken jäähtyä. Ei millään tavoin vaikeaa ja lopputuloskin on melkoisen onnistunut.
Itse verhot on ostettu ikeasta varmaan vuosi takaperin eivätkä ne maksaneet montaa kymppiä. Väri sopii melkoisen kivasti yhteen valkoisten seinien kanssa.

Kuvissa näkyy kolmet verhot mutta yhdet löytyy vielä vasemmasta reunasta. Mielestäni verhoilla tilasta sai entistä enemmän avaramman näköisen ja tunnelma on kuin välimerellä. Sopii mulle. Arvoitukseksi jää kuitenkin kuinka monta insinööriä on ollut päättämässä siitä että laitetaan neljä pientä ikkunaa vierekkäin tuonne oikeeseen reunaan. Yritetään elää kuitenkin tämän asian kanssa :)