ONE-WAY MY-WAY

ONE-WAY MY-WAY

maanantai 5. toukokuuta 2014

Suu messingillä

Vappu tuli ja meni ja viikko hujahti tuosta noin vaan. Hieman on tullut laiminlyötyä uusien tekstien julkaiseminen mutta mielestäni se on ihan oikein. Kun kerrankin on yhteistä vapaa-aikaa kavereiden kesken niin silloin pitää olla ulkona ja laittaa puhelimet taskuun äänettömälle. Nyt on vapaiden jälkeen taas paljon enemmän intoa tehdä kaikkea uutta ja viikon aikana on löytynyt paljon uusia ideoita kun on tullut koluttua paikkoja joissa ei välttämättä normaalisti tule käytyä. Aina kannattaa siis pitää silmät auki. Jos sitä vain seurustelee puhelimen kanssa niin sitä saattaa menettää monia hienoja asioita joista ei osaa edes haaveilla normaalisti. En siis löydä mitään moitittavaa kuluneessa viikossa - aivan mahtavaa. 

Jotain ehdin kuitenkin saada aikaiseksi ennen kuin otin pienen irtioton arjesta. 

Tiesin jo alusta alkaen että minulle tulee baaritiski. Piste. Asia josta en ollut valmis tekemään kompromissejä. Se oli vain pakko saada. Asia jolla jouduin päätäni vaivaamaan oli ainostaan se, että tulisiko pöydästä valkoinen vaiko jotain ihan muuta. Minulla on jo kerran aikaisemmin ollut valkoinen baaritiski, joka oli valmistettu massiivipuusta ja jonka päälle oli laitettu lasilevy. Kaverini avustuksella siitä tuli viimeisen päälle hieno eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Harmittaa näin jälkikäteen että sille löytyi myöhemmin uusi koti kun asunto vaihtui vuosi takaperin ja tiskillle ei löytynyt enää sopivaa paikkaa. Onneksi Askosta hankitut baarituolit tajusin säästää koska ne olivat löytö. Tämän takia päädyin ratkaisuun että halusin kunnioittaa pöydän muistoa enkä halunnut lähteä edes yrittämään tekemään entistä hienompaa pöytää vaan tekisin erilaisen. 

Ensimmäistä kertaa asunnossani on tumman värinen lattia. Kaikissa edellisissä asunnoissa on ollut vaalea laminaatti, joten kesti hetken totutella näin tummaan sävyyn. Nyt kun sitä on jo asettunut taloksi niin sitä on vaikea enää kuvitellekkaan että olisi vaalea lattia, niin hyvältä ja jopa ylelliseltä tuo tumma sävy näyttää. Sen takia rohkaistun jättämään myös uuden baaritiskin käsittelemättömän väriseksi. Ehkä sitä on aika vähän aikuistua ja laittaa vähän muutakin kuin pelkkää valkoista. Mutta lupaan että siihen valkoiseen tullaan vielä törmäämään aivan liian monta kertaa, ja enkä varmaan myös aikuistukkaan koskaan! 








Tältä näyttää lopputulos. Ja todella helposti siihen myös päästiin, sieltä missä aita on matalin. Jälleen kerran, poikkesin rautakauppaan (mun kuuluisi saada sinne jo jonkun tyyppinen etukortti, tai ainakin jonkun tyyppinen kahvitarjoilu vähintään - ja keksit, ehdottomasti kahvikeksit kanssa) ja ostin 800x2000 mm kokoisen tammi/saarni sekoituksen massiivipuulevyn, jonka sai paikan päällä sopivan kokoisiksi palasiksi joten minulle ei jäänyt lopulta nimeksikkään puuhasteltavaa. Pöydänjalkojen sekä pöytälevyn kulmiin on laitettu kaksi kulmarautaa per puoli ja molemmin puolin on porattu neljä ruuvia levystä läpi jalkoihin jolloin pöydästä saatiin tukeva. Kaupassa myyjä tiedusteli kuinka paljon tanssimista ja opiskelija juomia pöydän täytyisi kestää kun pohdittiin kiinnitys ratkaisuja ja kuinka tanakka vaha pöytään täytyisi laittaa. Päädyttiin lopulta ottamaan järeimmät aseet käyttöön.

Mietin pitkään kuinka saisin kaikki ruuvit ja kiinnikkeet piiloon jotta pöytä näyttäisi yksinkertaiselta mutta silti hienolta. Edellisessä valkoisessa tiskissä pöytään oli porattu pienet upotukset joihin ruuvit kiinnitettiin, jonka jälkeen paikat peitettiin pakkelilla sekä vedettiin maali päälle. Näin lopputulos näytti siltä että pöytä olisi veistetty yhdestä puusta. Nyt halusin kuitenkin kokeilla jättää ruuvien kannat näkyviin joten porasin vain pienet syvennykset jotta kannat ei niin rumasti irvistäisi. Oli erittäin hyvä idea ostaa messingin väriset ruuvit, nehän mätsäävät ihan pirun hyvin puun oman värin kanssa. Nättiä.

Kun olin lopulta käsitellyt pöydän kahdesti vahalla päätin vielä laittaa pienen koristevalaistuksen pöydän yläpuolelle. Minulla oli jo entuudestaan tallessa ledinauhaa joten päätin samalla kauppareissulla ostaa tuollaisen metallisen kiskon, jonka sisälle upotin tuon nauhan ja liimasin, kyllä, kuumaliimapistoolilla sen kiinni. Kiskonkin sai valmiiksi oikean mittaiseksi kun sahasin sen kaupassa valmiiksi oikean mittaiseksi. Aika helppoa jos vain uskaltaa aiheuttaa pientä paheksuntaa kun vinguttaa sitä kaupan ikivanhaa rautasahaa ja itselleenkin tulee kieltämättä vähän paha mieli kun se leikkaa niin huonosti. 

Yritän vastaisuudessa saada kirjoiteltua tänne vähän useammin ja vähän parempaan aikaan ettei jutut lähde aina ihan laukoille. Pari hyvää valaistus ideaa olisi jälleen joita olen päässä pyöritellyt jo hyvän tovin. Ei siis tarvitse jännittää mitä tuleman pitää!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Uusi paras kaveri

Kohta on jo kuukausi täynnä uudessa asunnossa ja vanhan kalusteet ovat pitkälti asettuneet omille paikoilleen. Kaikki ne, mitä entuudestaan oli. Vielä siis löytyy paljon tilaa ja sitäkin enemmän erilaisia mahdollisuuksia olla luova ja väkertää kaikenlaista pikku pikkuista.

Muutaman löydön olen tehnyt tämän kuukauden aikana ja niksinurkan työkalut ovat olleet kaikkea muuta kuin pakissa kun tuotteita on hiiren verran jatkojalostettu. Yritän kuitenkin olla kärsivällinen - monella kaverilla tuon sanominen saa varmasti suun messingille, olen varmasti kaikkea muuta - ja kertoa yhdestä löydöstä kerrallaan sekä mielellään mahdollisimman paljon aikajärjestyksessä.

Muutamassa muutossa olen ollut kavereitteni mukana auttamassa ja lähes poikkeuksetta aina on sama homma. Muilla tavaroilla ei ole niin merkitystä tuleeko ne yhdessä vai kuudessa osassa perille, kunhan televisio säilyy ehjänä. Yleensä töitä tehdään parin oluen kannustamana ja hyvissä mielen, mutta aina kun televisio kannetaan kynnyksen yli sisälle, tulee jopa huvittavan hiljaista. Televisio kannetaan kotiin kuin vaimo sylissä ja hiljaisuudella kunnioitetaan kuin vainajan arkunkantoa.

Oma telkkarini säilyi ehjänä muutosta, mutta toisin kuin ajattelin, sitä ei laitettu ensimmäisenä paikoilleen. Silloin tein töissä yli 10 tunnin päiviä eikä sitä silloin osannut edes haaveille television katselusta. Muutama tunti iltaisin jäi vapaaksi jotka käytin - kyllä, verhojen laittamiseen. Varmaan juuri ne jotka miesten listalla tulee viimeisenä tai laitetaan jos jaksetaan.





Halusin säilyttää saman teeman mitä lampussa oli ja tartuin tähän hamppuköyteen. Purjehdin takaisin rautakaupan veneily osastolle ja ostin neljä metrin pätkää narua, jotka pystyi paikan päällä leikkaamaan itselle sopiviksi palasiksi. Leikkaus tehtiin sellaisella kuumennetulla terällä, jonka ansiosta naru ei lähde purkautumaan ja jäljestä tulee siisti. Nyt piti enää vain keksiä, miten saisin narun kuvan mukaisesti kerälle. Siten, että se myös pysyisi siinä muodossa. Ensin mielessä kävi jonkin sortin kuumentaminen, koska niinhän sen narunkin sai poikki. Ratkaisu löytyi aika läheltä ja tälle työkalulle olen myynyt sydänmeni; kuumaliimapistooli. Tulevissa postauksissa huomaatte tämän laiteeen olevan uusi ilmastointiteippi. Mutta, kotona pyöritin narun rullalle ja yritin saada siitä mahdollisimman symmetrisen näköisen. Tämän jälkeen liimasin kuumaliimalla narujen väleihin liima ja annoin hetken jäähtyä. Ei millään tavoin vaikeaa ja lopputuloskin on melkoisen onnistunut.
Itse verhot on ostettu ikeasta varmaan vuosi takaperin eivätkä ne maksaneet montaa kymppiä. Väri sopii melkoisen kivasti yhteen valkoisten seinien kanssa.

Kuvissa näkyy kolmet verhot mutta yhdet löytyy vielä vasemmasta reunasta. Mielestäni verhoilla tilasta sai entistä enemmän avaramman näköisen ja tunnelma on kuin välimerellä. Sopii mulle. Arvoitukseksi jää kuitenkin kuinka monta insinööriä on ollut päättämässä siitä että laitetaan neljä pientä ikkunaa vierekkäin tuonne oikeeseen reunaan. Yritetään elää kuitenkin tämän asian kanssa :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Valoa

Muutin kolme viikkoa takaperin 43,5 neliöiseen yksiöön muutaman huonekalun ja sitäkin useamman valaisimen kanssa. Päätin, että hylkään puolet vanhoista huonekaluista muuton yhteydessä enkä yritä pakolla löytää niille uutta paikkaa vaan teen juuri sellaiset huonekalut jotka sopivat asuntooni omien taitojeni puitteissa. Uskon, että monella on tapana saada huonekalut nopeasti uusille paikoille ja asettua taloksi.
Siinä kohtaa minä teen poikkeuksen.
Vaikka mielessäni on koko ajan ajatus siitä, millaista kokonaisuutta haen asunnossani, tahdon keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja antaa kaiken ajan sille. Yleensä minulla on jo alussa jonkinlainen visio siitä, millaista esinettä tai huonekalua olen lähdössä toteuttamaan mutta se AHAA! -tunne puuttu vielä. Saatan käydä ostamassa muutaman neuvoa antavan sisustuslehden sekä pläräillä jo hiirenkorvilla olevia lehtiä, joissa jo ennestään löydetyt ideat odottavat toteuttamista. Yleensä löytyy muutama hauska idea joita yritän soveltaa ideaani mutta lopullista päätöstä en osaa koskaan tehdä samantien. Sitä saattaa vierähtää viikko tai kaksi kunnes tulee se fiilis, minkä takia minäkin olen jäänyt koukuun sisustamiseen.
Haluan jakaa ideoistani ensimmäisen ja samalla myös rakkaimman. Tämän kattovalaisimen suunnitteluun on uponnut ylivoimaisesti eniten tunteja kauppojen hyllyjen välissä ihmetellessä sormi suussa sekä lukuisia tunteja lehtien parissa. Aluksi mielessäni oli vain lamppu, johon halusin sisällyttää ajatuksen väkipyörä vinssistä - eritoten sellaisesta vanhanaikasesta nostimesta, jota on joskus jouduttu käsivoimin käyttämään. Lamppuja oli tarkoitus tulla vain yksi ja mielellään myös hehkulampun näköinen, mutta kuten olen huomannut kavereitten kanssa illan suunnitelmia juonitellessakin, harvoin asiat menee niin kuin on suunnitellut. Tällainen siitä lopulta tuli :)






Kaikki lampussa käytetyt materiaalit on ostettu paikallisesta rautakaupasta ja koottu kotona yhdeksi kokonaisuudeksi. Itse lamppu sekä kakkosnelosesta tehty hirsipuu ei maksanut juuri nimeksikkään, mutta en ymmärrä kuinka nuo pienet rautaiset osat voi maksaa 2/3 yhteenlasketusta summasta. Kaikki metalliset osat mitä olen käyttänyt lampussa löytyi veneily osastolta ja hamppuköysi niin ikään. Loisteputken päälle kuului muovinen suojakotelo mutta otin sen pois, jonka myötä lamppu ei näytä niin kesyltä. Jos jotenkin haluaisin vielä parantaa lopputulosta niin se on tuo sähköjohto ja siitä päästään erittäin näppärästi aasinsiltaa pitkin viimeiseen asiaan jonka haluan ottaa vielä esille tässä päivityksessä.
Koska useampi pää on viisaampi kuin yksi, haluan että rohkeasti osallistutte 'stormaamiseen' ja annatte myös omia mielipiteitä :) En halua ottaa kenenkään ideoita sellaisenaan töihini, mutta niistä saa varmasti lisää uusia hyviä ideoita ja kunnioitan joka ikisen mielipidettä.
Nähdään pian!